Puolet lapsista liikkuu liian vähän. Se voi kostautua tulevaisuudessa aikuisiän sairauksina ja muhkeana laskuna yhteiskunnalle. Jos tilanne ei muutu, horisontissa näkyy lisääntynyttä lihavuutta, kakkostyypin diabetesta, sydän- ja verisuonisairauksia ja osteoporoosia. Myös aivot ovat vaarassa. Liikkumattomuus on yhteydessä myös heikompaan aivojen toimintaan ja oppimiseen, mikä saattaa johtaa esimerkiksi heikompaan työllistymiseen aikuisiässä.

Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikössä on ollut vuodesta 2007 lähtien käynnissä valtava Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus. Hankkeeseen on osallistunut 512 tutkittavaa, jotka olivat tutkimuksen alkaessa peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Tällä hetkellä he ovat lopettelemassa yläkoulua tai siirtyneet lukioon tai ammatillisiin opintoihin.

Näiden lasten ja nuorten elintapoja, terveyttä ja hyvinvointia on tarkasteltu monipuolisin mittarein, ja tulokset on syytä ottaa tosissaan.

– Tutkimuksessamme ja suomalaisväestössä laajemminkin on paljon erittäin runsaasti liikkuvia lapsia ja nuoria, mutta suuri ja edelleen kasvava joukko lapsista ja nuorista ei liiku läheskään tarpeeksi, tutkimuksen johtaja, lääketieteellisen fysiologian professori Timo Lakka sanoo.

Liian vähäinen liikkuminen näkyy lasten ylipainon ja siihen liittyvien useiden terveysongelmien jatkuvana lisääntymisenä.

Timo Lakan mukaan ongelmaa ei kannattaisi lakaista maton alle, vaan nostaa reilusti puheeksi. Tilanne on nimittäin paljon muutamaa ylimääräistä kiloa vakavampi.

Jo alakouluikäisiltä löytyy esimerkiksi alkavaa rasvamaksaa, erityisesti lapsen ollessa ylipainoinen. Monet liian vähän liikkuvien lasten terveysriskeistä jäävät normaaleissa tarkastuksissa piiloon ja paljastuvat vasta tarkemmissa tutkimuksissa, kuten laboratoriokokeissa.

– Lisääntynyt kehon rasvapitoisuus, pienentynyt lihasmassa ja heikentynyt lihasten aineenvaihdunta aiheuttavat fyysisen kunnon heikkenemistä, sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä sekä elimistön laajaa tulehdustilaa.

Nämä häiriöt voivat johtaa maksan rasvoittumiseen, valtimoiden jäykistymiseen ja verenpaineen nousuun. Jos sama kehitys jatkuu aikuisena, seurauksena voi olla kakkostyypin diabetes, rasvamaksa, sepelvaltimotauti tai aivoverenkiertohäiriöitä.

Alle kouluikäisten lasten tulisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä ja kouluikäisten lasten vähintään kaksi tuntia päivässä. Määrät voivat tuntua suurilta, mutta useimmat lapset liikkuvat luonnostaan paljon, jos vanhemmat vain antavat siihen mahdollisuuden.

Kaiken liikunnan ei tarvitse olla rasittavaa.

Usein helpoin tapa saada lapsi liikkeelle on avata ulko-ovi. Pihalla lasten tulee luonnostaan touhuttua kaikenlaista motoriikkaa vaativaa ja liikunnallista.

Timo Lakan mukaan jo 15–30 minuuttia lisää liikuntaa päivässä parantaa terveyttä. Jos liikunta on rasittavaa, jo lyhyemmästäkin ajasta on hyötyä. Mitä vähemmän lapsi on aiemmin liikkunut, sitä enemmän lisääntyneestä liikunnasta on hyötyä.

– Tutkimustuloksemme viittaavat siihen, että istuskelun korvaaminen jopa vain kymmenen minuutin päivittäisellä rasittavalla liikunnalla alentaa huomattavasti kehon rasvaprosenttia ja painoa sekä parantaa verenkierto- ja hengityselimistön kuntoa. Mitä monipuolisempaa ja rasittavampaa liikunta on, sitä enemmän siitä on hyötyä. Esimerkiksi juoksu, hyppiminen ja kiipeily ovat liikettä parhaasta päästä.

Yläkouluun siirtyy ikäluokkia, joissa osa liikkuu hyvin paljon, mutta iso osa hikoilee ainoastaan koulun pakollisilla liikuntatunneilla. Liikunnanopettaja Tuuli Matinsalo näkee työssään liian vähäisen liikkumisen seurauksia.

– Tilanne on polarisoitunut. Samalla, kun osa teini-ikäisistä harrastaa todella aktiivisesti liikuntaa, tapaan jatkuvasti enemmän niitä nuoria, jotka eivät liiku terveytensä kannalta läheskään riittävästi. Hikoilu ja hengästyminen on heille vierasta.

8.- ja 9.-luokkalaisissa on Tuuli Matinsalon mukaan noin puolet sellaisia oppilaita, jotka eivät koulun liikuntatunnin ulkopuolella liiku juuri lainkaan. Se näkyy heti, kun oppilas lähtee liikkeelle.

– Motoristen taitojen harjaantumattomuus paljastuu heti, kun otetaan ensimmäiset juoksuaskeleet. Vika ei useinkaan ole oppilaassa itsessään. Tähänkin porukkaan mahtuu monta sellaista, jotka osallistuvat innokkaasti opetukseen. He voivat olla esimerkiksi osaavia tyttöjä, jotka kuitenkin luulevat, ettei heistä ole jonkun lajin harrastajaksi. Nuoret ajattelevat helposti, että oikeaa liikuntaa on vain ohjatuilla tunneilla käyminen. Tässä tarvitaan asennekasvatusta, sillä ihan kaikki liikunta on oikeaan suuntaan ja hyvä keino tukea terveyttä, Tuuli Matinsalo sanoo.

Pienten lasten liikkumisessa vanhemmilla on tärkeä rooli.

Liikunta-asenteet opetellaan kotona. Koululta toivotaan usein liikuttajan roolia, mutta samalla koululiikunta kohtaa ennakkoluuloja. Nuorten kasvaessa heidän pitäisi osata ottaa vastuuta hyvinvoinnistaan jo itsekin.

– Monella minun ikäluokkani vanhemmista on ikäviä muistoja koululiikunnasta, ja se kuuluu välillä edelleen heidän puheissaan. Olen erittäin kypsähtänyt esimerkiksi puheisiin huutojaosta, jota en oman urani aikana ole järjestänyt liikuntatunnilla kertaakaan. Nykyään liikunnanopettajien koulutuksessa panostetaan innostamiseen ja rohkaisuun, ja kehotankin vanhempia tutustumaan siihen, mitä omat lapset koululiikunnassa tekevät. Vanhempien negatiiviset puheet ja muistot omista huonoista kokemuksista tarttuvat helposti lapsiin. Myös liiallista varovaisuutta kannattaa välttää.

Matinsalo toivoo rohkeutta antaa lasten kokeilla, tehdä ja toimia.

– Eräällä vanhemmalla oli hyvä idea. Hän totesi, ettei koskaan sano lapselleen ”nyt varovasti”, vaan ”nyt tarkasti”. Näin lapselle ei kasva pelkoja liikkumista kohtaan.

Lasten kertyvä ylipaino ja merkit elimistön häiriötiloista ovat jo itsessään huolestuttavia, mutta liikkumattomuudella on muitakin haittavaikutuksia. Liikkumisen ja oppimisen yhteys näkyy erityisesti pojissa.

– Tutkimuksessamme on mukana poikia, joilla on huono motoriikka ja jotka pärjäävät myös oppimistesteissä huonommin. Syy–seurausketju on pitkä. Liian vähäinen liikkuminen, huono syöminen ja näistä johtuva ylipaino johtavat huonoon fyysiseen kuntoon ja motoriikkaan sekä aineenvaihdunnan häiriöihin. Niistä taas seuraa huonoa oppimista ja koulussa pärjäämistä. Lopulta seurauksena voi olla heikompaa menestymistä työmarkkinoilla, Timo Lakka kertoo.

Viime aikoina huolta on herättänyt esimerkiksi poikien lukutaidon rapistuminen. Sillä on pitkäkestoisia seurauksia sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Mistä sitten johtuu se, että runsaan liikunnan ja hyvän oppimisen välinen yhteys näkyy selvemmin pojilla kuin tytöillä?

Tutkijakin on siitä hiukan mietteissään. Taustalla on monia syitä. Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksessa pojat harrastivat selvästi enemmän liikuntaa kuin tytöt. Lisäksi poikien ohjatut liikuntalajit, joista yleisimpiä olivat salibandy ja jalkapallo, olivat keskimäärin rasittavampia kuin tyttöjen vastaavat.

Tällainen rasittava liikunta voi parantaa poikien aivotoimintaa ja oppimista. Toisaalta heikko motoriikka ja oppiminen näyttävät kasaantuneen samoihin poikiin. Tytöillä muut harrastukset kuin liikunta ovat saattaneet olla tärkeämpiä aivojen toiminnan ja oppimisen kannalta.

– Myös vanhempien ja muiden aikuisten asenteet saattavat edelleen vaikuttaa poikien ja tyttöjen harrastusten muotoutumiseen. Tyttöjä kenties kehotetaan harvemmin rasittavaan urheiluun kuin poikia, jotka laitetaan päästämään höyryjä hengästyttävien lajien parissa, Timo Lakka pohtii.

Kun puhutaan lasten terveydestä, puhutaan myös tulevien aikuisten terveydestä.

Timo Lakka toteaa, että puuttumalla ongelmiin ajoissa voidaan paitsi vähentää inhimillistä kärsimystä myös säästää suuria summia rahaa.

Esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen ehkäiseminen liikunnalla ja terveellisellä ravitsemuksella on kansantaloudellisesti tärkeää, koska diabeteksen hoito maksaa Suomessa vuosittain kokonaisuudessaan jopa kaksi miljardia euroa.

– Jotta kakkostyypin diabetesta voitaisiin ehkäistä tehokkaasti, tarvitaan monialaista ja laajaa yhteistyötä yhteiskunnan eri tasoilla.

Itä-Suomen yliopiston, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkijat ovat käynnistäneet Stop diabetes -tutkimuksen, jossa haetaan uusia keinoja ehkäistä kakkostyypin diabetesta ja juurruttaa niitä terveydenhuoltoon ja yhteiskuntaan.

Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksessa on huomattu, että lisäämällä liikuntaa ja parantamalla ravitsemusta voidaan hidastaa lasten sokeriaineenvaihdunnan heikkenemistä jopa 30 prosentilla. Lapsilla, joilla liikunta lisääntyi ja ravitsemus korjaantui paljon, vaikutus oli vielä suurempi.

Professori Timo Lakka korostaa, että tutkimukseen osallistuneet lapset eivät kuuluneet kakkostyypin diabeteksen riskiryhmään.

– Tämä tutkimustulos osoittaa, että kakkostyypin diabetesta pystytään ehkäisemään jo lapsuusiässä, kun tilanteeseen puututaan ajoissa ja oikealla tavalla.

Liikunnalla on havaittu myönteisiä vaikutuksia useimpiin keskeisiin kroonisiin sairauksiin. Sen on havaittu vähentävän aikuisilla myös psyykkisiä sairauksia ja oireita, kuten depressiota ja ahdistuneisuutta sekä muistisairauksia.

– Olisikin tärkeää tutkia liikunnan merkitystä näiden sairauksien ehkäisyssä jo lapsuusiästä lähtien, Timo Lakka sanoo.

Kaikilla perheillä ei ole varaa ohjattuun liikuntaan, mutta se ei Timo Lakan ja Tuuli Matinsalon mielestä ole este lasten liikunnallisille elintavoille. Eniten lasten terveyteen ja hyvinvointiin näyttää vaikuttavan omatoiminen liikunta, johon ei tarvita kalliita välineitä, vaatteita tai liikuntatiloja. Sitä on lasten liikunnasta Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan jopa puolet.

Myös yhteiskunnallisella päätöksenteolla voidaan vaikuttaa lasten liikkumismahdollisuuksiin merkittävästi.

– Koulun rooli on tärkeä, mutta liikunnan vinkkelistä voidaan miettiä myös, miten kodin lähellä olevia pihoja ja puistoja suunnitellaan. Yhdessä voidaan päättää esimerkiksi siitä, voisivatko lapset ja nuoret päästä harrastustoimintaan ilman maksuja, niin että liikuntamahdollisuuksia olisi tasapuolisesti tarjolla kaikille vanhempien tulotasosta riippumatta.

Tuuli Matinsalon mielestä kotona tärkeintä olisi luoda lapselle ja nuorelle ympäristö, jossa ei tarvitse heti olla valmis ja osaava, vaan voi kokeilla eri lajeja ja välillä myös mokailla.

Hän toteaa, että lapselle ja nuorelle on hyväksi nähdä myös oma vanhempi kokeilemassa itselleen vieraita lajeja ja ylittämässä rajojaan. Kaikessa ei tarvitse heti olla hyvä.

Lapsen voi antaa myös ohjata vanhempaansa.

– Nuorelta voisi vaikka ennen lenkille lähtöään kysyä, miten koulussa on opetettu verryttelemään. Useimmat nuoret neuvovat mielellään ja hyvässä lykyssä teinin saa mukaan lenkillekin.

Kävely on mainio tapa liikkua yhdessä. Se voi olla yllättävänkin hyvä keino päästä lähelle kasvavaa nuorta.

– Poluilla puheiksi tulevat usein ne vaikeatkin jutut, kun ollaan liikkeessä eikä tarvitse koko ajan katsella silmiin. Se on laatuaikaa parhaimmillaan. Itse olen yhteisten koiranulkoilutuslenkkien ystävä. Koiran viemisestä ei tarvitse jakaa vuoroja, vaan sen voi tehdä yhdessä, Tuuli Matinsalo vinkkaa.

Kotiympäristöön kannattaa viritellä mahdollisimman monipuolisia liikkumisen mahdollisuuksia. Tuuli Matinsalo sanoo esimerkiksi trampoliinin olevan aivan mahtava liikuttaja, vaikka välillä vahinkoja sattuisikin.

– Oma lapseni mursi trampoliinilla kätensä, mutta paljon enemmän se silti hyvää tekee kuin pahaa. Tapaturmia ei kannata pelätä liikaa.

Tuuli Matinsalo muistuttaa myös armollisuudesta. Syyllisyydessä kärvistely ei ole tarpeen, vaikka liikkumaan innostamisessa ei heti tulisikaan tulosta. Vaikka innostus ei syty vielä, siemen jää itämään.

Jos aloittaminen tuntuu ylipääsemättömän vaikealta, liikunnanopettajalla on yksi pettämätön vinkki: Pallo kannattaa hommata joka kotiin!

– Aina, kun on pallo mukana, syntyy jotain liikettä.

Suomen Palloliitto on käynnistänyt alle kouluikäisille lapsille ja vanhemmille suunnatun Perhefutis-toiminnan, joka tarjoaa monipuolista liikuntaa, kehittää motorisia perustaitoja, opettaa sosiaalista yhdessäoloa ja tutustuttaa perheet lajiin. Perhefutis-seurakehityshankkeessa on mukana myös VV-Auto Group Oy / Volkswagen-henkilöautot, joka on Palloliiton pääyhteistyökumppani.

Koripalloliitto, koripalloseurat ja K-kauppiaat järjestävät 2017 aikana alakoululaisille Pirkka Street Basket -koripallotapahtumia ja Pirkka Pikkusudet-koriskouluja ympäri maata. Vuoden loppuun mennessä Koripalloliiton ja Keskon vuonna 2015 alkanut yhteistyö on liikuttanut jo 25 000 lasta erilaisissa koripallotapahtumissa.